Hiljaisen rivivaltuutetun tunteenpurkaus

Kirjoittanut Anni Könönen 06.12.2005 klo 00:52

Hei kaikille,

Pitkän ja tapahtumarikkaan syksyn jälkeen on hyvä hetki heijastella koettuja pohjattoman ilon ja epätoivoisen turhautumisen syitä ja seurauksia.

Onnellisilla asioilla on aina hyvä aloittaa. Vastoin odotuksiamme saimme kuin saimmekin isomman kodin ja sen myötä elinikäisen pankkilainan, joiden yhteisvaikutuksesta elintasomme on siis sekä huikeasti noussut että laskenut samanaikaisesti. Elämän valintana se kuitenkin tuntuu oikealta, sillä omiin haaveisiin on uskallettava panostaa jo tänään eikä sitten eläkeikäisenä.

Poliittinenkin elämä on tarjonnut monipuolisia elämyksiä, joskin viime aikoina myös aiempaa täysin toivotonta näkymää hetkittäin toivoa antavampia sellaisia.

Valtuustosta yleiset terveiseni:

Liika puhuminen pitkittää kokouksia kohtuuttomasti ja tulokset ovat laihoja. Valtuustossa kun asiat ovat yleensä jo niin pitkällä että niihin on liian myöhäistä ratkaisevasti vaikuttaa. Kaikki valtuutetut kyllä tietänevät tämän, mutta silti - tai ehkä juuri siksi puheet venyvät ja maailmaa syleillään aiheen ohi täysin häpeilemättä. Yleensä mieleeni tulee mediasirkus, jossa puhumaan mennään oman imagon kohottamiseksi.

Monelta valtuutetulta puuttuu itsekriittisyyden, tiivistämisen ja suhteellisuudentajun lahjat, tai useampi, tai kaikki näistä. Toisaalta virkamiehet eivät ole aina kovinkaan ansiokkaasti vastanneet valtuutettujen kysymyksiin ja kaupunginjohtajakin on ollut kiukkuinen valmisteluaineiston heikkouksia kohtaan esitetyistä arvosteluista. Ylipäänsä ilmapiiri on melko turhautunut, kun tietyt puhujat valittavat kaikesta ja toisaalta tiettyjen alojen kysymykset nousevat huomattavasti toisia enemmän esiin vain aktiivisen lautakunnan puheenjohtajan takia.

Pyydän saada korostaa, että ylläolevat kommentit eivät koske kaikkia valtuutettuja. Meillähän on monia erittäin terävä-älyisiä ja kiinnostavia puhujia, ja usein puhutaan myös asioista rohkeasti myös silloin kun niistä ollaan oman tai muiden porukoiden kanssa eri mieltä.

Ymmärrän sinua, aktiivisesta kansalaisuudesta kiinnostunut espoolainen, joka saavut valtuuston kokoukseen lehtereiltä seuraamaan kokoustamme - ja hiljaa päätä heiluttaen lähdet kotiisi kun me vasta pääsemme alkuun. Tuletkohan koskaan uudestaan tai suositteletko ystävillesi? Vaikea uskoa ;-)

Kannan myös huolta vastuun pakoilusta. Miksi kerran toisensa jälkeen aloitetaan pitkät keskustelut asioista, jotka ovat muiden toimielinten päätösvallan alaisia oman delegoinnin seurauksena? Miksi jauhetaan asioita, joista on jo kertaalleen päätetty? Miksi purnataan asioista, joihin omat puoluetoverit olisivat voineet vaikuttaa jo monessa lautakunnassa ja muussa tilanteessa ennen valtuustoa?

En hyväksy sitä, että kun esim kouluverkkoselvitys ja sen vaatimat toimenpiteet oli ensin tarkoituksellisesti siirretty asiantuntevalle koulutuslautakunnalle, niin jokos pian valtuustossa oltiin taas koulusektorin päätösvaltaa haluamassa valtuustoon takaisin. Koulutuslautakuntahan oli tarkan harkinnan ja selvitysten ja budjettirajoitteiden valossa tehnyt päätöksensä lakkauttaa tietyt koulut ja perustaa toisia, ja tämän päätöksen myös kaupunginhallitus siunasi. Mutta kun asia tuli valtuuston keskusteltavaksi, yhtäkkiä asiasta nousikin hirmuinen älämölö. "Merkittävinä pidettävät" asiat yhtäkkiä haluttiinkin palauttaa valtuuston päätettäviksi, vaikka juuri oli todettu että lautakunnissa on enemmän osaamista, ammattitaitoa ja aikaa vaikeiden asioiden käsittelemiseen.

Valtuuston korokkeelle nousi monta valtuutettua pitämään sydäntäsärkeviä puheita kuinka he olivat kaikkensa antaneet tiettyjen lakkautettavien koulujen pelastamiseksi, vaikka he juuri edellisinä viikkoina osallistuivat itsekin suoraan tai välillisesti lakkautuspäätösten tekemiseen. Lisäksi kun puhutaan vaikkapa Pohjois-Espoon asioista sellaisten valtuutettujen suulla, jotka eivät siellä asu, eivät ole asuneet eivätkä ehkä tuskin ovat siellä edes käyneet.. Itse Niipperissä kasvaneena kuuntelin paasausta järkyttyneenä: miten nämä ihmiset kehtaavat!

Onkin parempi, että vaikeat päätökset tehdään lautakuntien suljettujen ovien takana avoimen keskustelevassa ja asiantuntevassa ilmapiirissä. Tilassa, mihin eivät lehdistön edustajat pääse ja joissa syntyy ehkä oikeaa vuoropuhelua. Valtuuston kokoukset ovat sarja irrallisia yksinpuheluita, joista ei muodostu todellista dialogia. Tunnelma ei myöskään ole kovin lämminhenkinen; suuri sali, paljon melua, kärkkäitä toisten haukkumiseen ja oman egon nostamiseen tarkoitettuja puheenvuoroja; ja tiukasta puheenjohtajasta huolimattakin asiat rönsyilevät ja menevät solmuun.

Ryhmien rivit rakoilevat, mikä on ehkä jopa hetkittäin hupaisaa. Välillä se on kuitenkin säälittävää; esim kokoomuksen nuoret naiset saavat jo keskenäänkin aikaansa kissatappeluita piikikkäiden puheenvuorojensa avulla. Mihin enää tarvitaan eri puolueita, kun puolueiden sisälläkin saadaan sotia aikaan?

Politiikka ei kuitenkaan saa olla oman pihan siivoamista ja vain oman selustan turvaamista. Minuakin on lähestytty ja pyydetty olemaan tietyistä asioista tiettyä mieltä, koska se olisi jonkun tietyn yhden ihmisen edun mukaista. Mitä ihmettä! Omat päätökseni eivät perustu omaan etuuni, mutta eivät myöskään kenenkään muun yksittäisen ihmisen etuun. Päättäjinä meidän on kyettävä näkemään asioita hieman laajemmin, mikäli osaamme. Pitää miettiä erilaisten ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja, eri vaihtoehtojen hyötyjä ja kustannuksia, ja päätöstemme laajempia seurauksia. Pitää katsoa Espoon elämää vuosia eteenpäin, miettiä kestäviä ja järkeviä linjoja, maailman muutoksia.

Toki jokaisella päätöksellä on kielteisiä ja myönteisiä seurauksia jollekin ihmisryhmälle, luonnolle tai vaikkapa taloudellemme, mutta pää on yritettävä pitää kylmänä - ja sitten otettava vastuu tehdystä päätöksestä. Tuskin kukaan haluaa Espoon taantuvan, mutta kukaan ei myöskään tunnu haluavan kasvun ja kehityksen tuomia muutoksia omalle asuinalueelleen. Päättäjänä meidän on kuitenkin luotettava itseemme, osaamiseemme ja kolleegoihimme; hyvä tästä vielä tulee.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on ollut erittäin mielenkiintoinen syksy. Ihmiset ovat aktiivisia ja erittäin osaavia, keskustelua ja tiukkaa vääntöä tulee asioista hetkittäin, mutta etupäässä yhteistyö meidän ja myös meidän ja virkamiesten välillä on erittäin hedelmällistä. Kaupunkimme kasvaa kohisten ja välillä pitää suunnittelijoita jarrutella etteivät menisi vauhdista sekaisin. Valtuuston asettama asukastavoitehan vuodelle 2030 oli 300.000 ja kuitenkin näyttää valmistuvan jopa tilaa 320.000:lle asukkaalle. Näin kova kasvuvauhti tuo mukanaan myös ongelmia ja suuria kustannuksia, joiden vuoksi ollaan oltu huolissamme; toisaalta tämä tuonee myös joustoa niihin suunnittelualueisiin missä on eniten vastustusta.

Ongelmallisinta laajemmassa mittakaavassa kaupunkisuunnittelussa on tällä hetkellä Espoon kaupunkirakenteen hajoaminen entisestään. Jo asutuilla alueilla ja hajanaisten maanomistusolojen alueilla kaavoittaminen ja tiivistysrakentaminen edistyvät hitaasti runsaiden valitusten ja muiden hankaluuksien vuoksi. Tämän vuoksi keskus on alkanut suunnata varoja täysin uusien alueiden kaavoittamiseksi vastoin lautakunnan asettamia suunnittelujärjestyksiä.

Uusilla isoilla alueilla on hienoa päästä piirtämään täysin valkoiselle paperille, luomaan jotain täysin omaa ja uutta. Toisessa päässä kuitenkin kaupungille kaivetaan samalla pitkän aikavälin rahareikää: kunnallistekniikan rakentaminen ja palveluiden järjestäminen tulevat uusilla alueilla huomattavan kalliiksi, ja kestää vuosia ennenkuin uudet asukkaat alkavat varsinaisesti tuottaa kunnalle netto-hyötyä.

Tietenkään ei saa aina olla rahan perään, ei siinä, mutta kun Espoo jo nyt hoitaa monta asiaansa vähintäänkin arvelluttavalla menestyksellä, ja toisaalta kasvattaa velkataakkaansa, olisi taloudelliselle järjenkäytölle nyt tärkeä sija. Mutta kun kaavoittajathan eivät kuitenkaan tee työtään käsikädessä niiden tahojen kanssa jotka kouluista vastaavat tai terveysasemista tai busseista, eli poikittaista hallinnonalojen välistä koordinaatiota ei ole. Ja siksi tässä toiminnassa ei kokonaisuutena aina ole järkevää. Yksi lautakunta tekee niinkuin se sille on järkevää, kun taas toisessa lautakunnassa tämän takia joudutaan maksamaan.

Ajattelen vaan, että kun emme me selviä edes Espoon kokoisen kaupungin hallinnasta, miten kukaan voisi selvitä pääkaupunkiseudun kuntien mahdollisen yhdistymisen jälkeen edes budjettikirjan rahamäärien ymmärtämisestä, saati jokaisen alueen tuntemisesta.

Toivotan kaikille teille oikein rauhallista ja kaunista joulunaikaa;

Anni

[ Annin päiväkirja ]